Aina ei voi onnistua

Kuvat (C) Emmi Pylvänäinen
Kuukauden ratsastustauon jälkeen pääsin vihdoin taas satulaan! Kaikki ei kuitenkaan mennyt ihan niinkuin olisi pitänyt...

Perjantaina noin kello kahden aikaan oltiin Emmin ja Utterin kanssa käppäilemässä kohti erästä Paltaniemen yksityistallia, jonka kentälle olin menossa ratsastamaan. Kun saavuimme kentälle käyskentelin siinä vähän aikaa, jonka jälkeen rupesin ravailemaan. Utteri oli tosi levottomalla päällä, eikä oikein kuunnellut mitään. Tein ympyröitä, jotta hevonen hieman rauhoittuisi, mutta jouduin välillä siirtämään käyntiin, kun Utteri ei meinannut millään rauhoittua. No, onneksi jonkinlaiset alkuverkat siinä sai tehtyä.

Välissä käveltiin ja Utterin vihdoin rauhoituttua päätin kokeilla laukkaa itse ensimmäistä kertaa. Vasemmassa kierroksessa Utteri nosti laukan tosi hyvin! Laukattiin uraa pitkin ja ympyrällä eikä Utteri edes tiputtanut raviin kuin kerran! :) Minusta tuntui, että Utteri vain juoksee, mutta Emmi sanoi laukan näyttävän rauhallisemmalta kuin yleensä. Oma istunta tosin ei ollut mikään hyvä, kun lähdin kauheasti nojaamaan eteenpäin, mutta kyllä se siitä vielä paranee. Sitten kun päätin kokeilla oikeaa laukkaa, siitä se show vasta alkoikin...

Oikean laukan nostaminen oli tosi haastavaa, mutta pari kertaa se sieltä nousi, mutta ei oikein pysynyt yllä. Sen jälkeen nostot eivät enää onnistuneet ollenkaan vaan minä päätin opetella lentämistä ja maistella hieman hiekkaa. Tipuin Utterilta nimittäin 5 kertaa! :`D  Jännitin aina jotenkin oikean puoleni, jolloin jalustin lähti jalasta. Utterilla on ihan järkyttävän vaikea ravi istua, joten siellä oli aivan mahdotonta pysyä vain yhden jalustimen varassa :D Varsinkin, kun Utteri ei mennyt mitään hidasta ravia... Valahdin kolme kertaa peräkkäisissä laukannostoyrityksissä Utterin oikealle puolelle jalustimen irrottua, roikuin siinä hetken aikaa ja tulin jaloilleni maahan. Neljäs kerta ei kuitenkaan mennyt ihan samalla tavalla...

Kolme kertaa tulin tällä tavalla alas :D

Sillon jännitin taas oikean puoleni ja jalustin irtosi jalasta. Menetin tasapainoni ja horjahdin sisälle päin. Tasapainoni menetettyä tipahdin suoraan maahan, enkä kerennyt oikein tarttua mihinkään muuhun kuin roikkua ohjassa. Tipahdin Utterin jalkojen väliin mahalleni ja aika kovasti. Onneksi ei sattunut mitään, eikä Utteri astunut päälle. Kiipesin taas kerran takaisin selkään ja kokeilin välissä vasenta laukkaa. Se nousi taas hyvin. Siitä ei kuitenkaan ollut mitään apua viimeisessä oikean laukan nostoyrityksessä. Tällä kertaa en kuitenkaan tippunut :D Alla hieno sarjakuva neljännestä tippumisesta :`D

Sammakko :`D

Viides tippuminen tapahtui loppuravien aikaan. Utteri ravasi ihan rauhassa, kunnes yhtäkkiä säikähti, löi jarrut pohjaan ja hyppäsi sivulle. Minähän tottakai sieltä pahaa aavistamattomana tipahdin ja vielä kivasti voltin kautta takapuoli edellä maahan :`D Pikkusen tuntu sen jälkeen takapuolessa, mutta se ei kestänyt varmaan kuin 5 minuuttia. Loppuverkoissa tein paljon ympyröitä ja muutaman kahdeksikon. Muuta en jaksanut ruveta enää vääntämään, kun Utteri meni loppuverkat niin nätisti ja rauhallisesti :) Olisi tehnyt mieli vielä jatkaa ratsastusta, mutta päätin kuitenkin lopettaa hyvin onnistuneeseen pätkään.

Tämä ratsatuskerta ei siis mennyt aivan niin kuin olisi pitänyt. Olen kuitenkin tyytyväinen onnistuneisiin vasempiin laukkoihin ja ylipäätään siihen, että sain Utterin edes laukkaamaan! Laukkasin itse Utterilla nimittäin vasta nyt ensimmäistä kertaa, kun aikaisemmin minulla ei ole ollut siihen hirveästi mahdollisuuksia. Oma tasapaino oli vain hieman hukassa ja paino siirtyi liikaa ulkopuolelle oikeassa kierroksessa. Se olikin luultavasti osasyy siihen, että oikean laukan nostot olivat niin haastavia. Ensimmäiset tippumisetkin koko ratsastusharrastukseni aikana tuli koettua, mutta oli meillä Emmin kanssa kyllä hauskaakin, kun naurettiin aina hirveästi tippumisilleni. Alastulotyylini oli nimittäin niin hieno :D Ensi kerralla sitten vähän paremmin! :)