Ensimmäistä kertaa

*Perjantai 11.9.*
Rahapulan takia jouduin olemaan taas kaksi viikkoa ratsastamatta. Seitsämäs päivä sain kuitenkin tilin ja yhseksäs päivä sain vielä synttärirahaa, joten pääsin taas tällä viikolla kaksi kertaa ratsastamaan. Menin Kylmälle 17 aikaan kuvaaman Emmin tuntia ennen omaa tuntiani. Tunnit piti tällä kertaa Jonna, kun Anne oli vielä reissussa. Olisin halunnut Duktin, mutta eräs toinen tuntilainen sanoi, etttä Anne on hänelle Duktin yleensä luvannut, joten en viitsinyt edes kysyä saisinko mennä Duktilla. En tiedä onko se jotenkin erikseen sovittu juttu. En tiennyt, kenelllä sitten menisin, joten Jonna ehdotti minulle sellaista hevosta, jolla en ole vielä kertaakaan aikaisemmin mennyt. Nimittäin Piknik g:tä. Suostuin hänen ehdotukseensa, sillä halusin kovasti testata millainen ratsastettava Gee oikein on.

Pikku g meni edellisellä tunnilla, joten hain koulusatulan ja vaihdoin itselleni varusteet ennen tunnin alkua. Edellisen tunnin loputtua vaihdoin Geelle satulan, säädin äkkiä jalustimet ja sitten vain selkään. Alkukäyntien jälkeen ruvettiin tekemään pitkillä sivuilla väistöjä, joissa etupää kulki uralla ja takapää uran ulkopuolella. Aluksi tehtävä oli hieman hakosessa, mutta sitten älysin sen. Gee tuntui tosi kivalle väistössä ja myötäsi mukavasti niskasta väistöjen aikana. Väistöt sujuivat mukavasti. Tämän jälkeen ruvettiin ottamaan kevyttä ravia. Tein päätyihin pääty-ympyröitä. Gee tuntui kivalle ja asettui hyvin kulmissa ja ympyröillä. Ravailtiin myös toisen suuntaan ja sitten oli välikäyntien aika.

Ratsastuskuvat (C) Emmi Pylvänäinen

    Aloitettiin tämän jälkeen ottamalla laukkaa ympäri kenttää. En osannut istua Geen laukassa ollenkaan! Pompin siellä, kun se oli  jotenkin sellasta... hmmm... lennättävää tai miten sen nyt ottaa. Jouduin aina välillä ottamaan käyntiin, kun siitä ei tullut yhtään mitään. Laukkojen jälkeen ruvettiin tulemaan kolmikaarista kiemurauraa harjoitusravissa tekemällä aina keskishalkaisijan kohdalla siirtymiset ravista käyntiin. Tämä meni ihan hyvin ja Geen ravikaan ei ollut mikään mahdoton istuttava. Mutta ei se kyllä ollut helpoimmastakaan päästä. Muutamien toistojen jälkeen tehtiin kolmikaarinen sillä tavalla, että ravi-käynti siirtymisten sijasta tehtiin ravi-laukka siirtymiset. Siirtymiset onnistuivat mielestäni mukavasti, vaikka hieman laukka-ravi siirtymisessä lähdin nojaamaan liikaa eteenpäin. Tälläisellä pienemmällä pätkällä laukka ei tuntunut hankalalle istua.

    Lopuksi otettiin vielä kevyttä ravia taas pääty-ympyröitä tehden, sen jälkeen loppukäynnit ja lopetettiin. Tunti oli mukava, vaikka oma istunta laukassa olikin jotain aivan kamalaa. Gee oli oikein kiva ratsastaa ja voisin sillä mennä useamminkin!

Muutosten aikaa

Ensimmäinen kokonainen lukioviikko vierähti ohitse hurjaa vauhtia. Näiden 11 koulupäivän jälkeen olen kokenut lukion ihan mukavaksi paikaksi, vaikka läksyjä tuleekin paljon ja tunnit ovat  pitkiä. Hiemanhan tuossa on totuttelua alkuun ollut, varsinkin näiden tuntien pituuden (kestävät 75 min.) ja oikealle luokalle löytämisen kanssa. Myös ihan uudet oppilaat ja opettajat tarvitsevat totuttelua. Onneksi "luokallani" ja samoilla tunneilla on tuttuja, joten ei ihan yksikseen tarvitse olla :) Lukio tuntuu niin kauhean sokkeloiselle  :D Mukavaa lukiossa on myös se, että siellä saa mennä välitunneilla ihan minne haluaa, ilman että kukaan valittaa mitään.
   Tosiaan opiskelu alkaakin nyt ihan kunnolla, kun yksi kirja on aina koealueena ja läksyjä tulee joka päivä (varsinkin matikasta) ja paljon. Kyllähän siihen aikanaan tottuu. Muutoksia tapahtuu myös muuallakin kuin vain koulun osuudelta.

Nimittäin myös hevostelupuolellakin ja blogissa. Päiviä vaihtuu ja uusia jutuja tulee kuvioihin... Aloitetaanpa vaikka sillä, että jatkossa käyn perjantaina Annen pitämällä aikuistentunnilla (oikeastaan se on vain koulutunti). Ihanaa olla vihdoinkin kunnon opetuksessa, kun en oikein tykännyt Hannelen tunneista. Perjantain tuntikin oli ihan kunnon kouluvääntöä ja siinäkö vasta hiki tulikin! Myös Utterin vuokrauspäivä on muuttunut sunnuntaiksi. Nämä muutokset johtuvat kahdesta syystä: En kerkeäisi enää maanantaisin tunnilla käymään ja perjantaisin oli vaikea saada kyytiä Paltaniemelle. Niin ja halusin tietenkin myös vaihtaa Annen tunnille.

Olen päättänyt myös aloittaa kisaamisen. Ainoastaan koulupuolella, sillä esteet eivät oikein ole se mun juttu. Tokihan minä välillä saatan Uterilla ihan huvikseen hypätä, mutta enpä oikeastaan muuten taida. Kylmällekin tuli nyt turvaliivipakko esteillä, niin enpä minä niitä oikeastaan edes voisi hypätä, kun en omista turvaliiviä. Kisahevokseksi ajattelin tuntihevosista Aidonia, tutummin Amppaa, sillä se on sellainen tosi tasainen, hyvin taipuva ja helppo hevonen.

Aidon

 Blogin osalta tapahtuu ainoastaan sellainen pieni muutos, että en laita tänne enää kuvia muille vaan ne menevät nykyään valokuvausblogiini. Sinne pääset tästä Muutamia muutoksia on siis tullut ja varmasti niitä vielä tuleekin edessäpäin. Niihin täytyy vain oppia sopeutumaan. Pitäkäämme tämä mielessämme. Mukavaa jatkoa vain kaikille!

Veeralle

Ravihevonen - vaiko sittenkin laukkahevonen?

*Sunnuntai 9.8.* Kaunis ja lämmin ilma, hevonen ja maasto... Mitä muuta tarvitaan täydelliseen ratsastuskertaan?  Saavuimme yhden aikaan Emmin kanssa Utterin kotitallille. Hain hevosen sisälle, hoidin, varustin ja sitten lähdettiin matkaan. Emmi tuli pyörällä mukaan kuvaamaan ja lähdettiin kohti hautausmaan takana sijaitsevaa maastoa. Puolesssa välin matkaa vastaan tuli pieni räkyttävä koira, joka oli irti pihassa. Ajattelin, että se pysyy pihassaan, mutta eipä niin käynytkään.

Kaikki kuvat (C) Emmi Pylvänäinen

 Koira lähti juokseman meidän peräämme, omistaja kintereillään. Kävelimme jonkin matkaa, mutta päätettiin sitten pysähtyä, että koira saataisiin kiinni. Eipä se niin helpoa tainnut ollakkaan, kun koira pomppi koko ajan ympäriinsä, eikä millään pysähtynyt. Meille sanottiin että voimme kyllä mennä eteenpäin, mutta jouduimme pysähtymän piakkoin uudelleen, kun koira vain jatkoi riehumistaan. Onneksi älysi kuitenkin  pysyä vähän kauempana hevosesta, vaikka Utteri olikin aivan rauhallinen. Se seisoi vain kiltisti paikoillaan. Vihdoin koira saatiin kiinni Emmin avustuksella ja matka jatkui eteenpäin. Pikkusen näytti omistajaa nolottavan! Mielestäni ei kannattaisi pitää tuollaista tottelematonta  koiraa irti.... No, eipä siinä sitten mitään. Ehdittiin jonkin matkaa jatkaa eteenpäin, kunnes tämä sama koiraa jahdannut tyttö säikäytti Utterin, kun ajoi täysiä skootterilla ohitse. Minua olisi kyllä nolottanut, kun ensin koira lähtee perään ja sitten vielä säikäytetään hevonen. Ei Utteri onneksi paljon säikähtänyt, mutta kumminkin. Loppumatka sujui ihan mukavasti ja pian päästiin maastoon ravailemaan.

Utteri oli ihan innoissaan ja tosi reipas, kun viimeksi Tiistaina oli päässyt liikkumaan. Mentiin sellaiselle pitkälle suoralle, jossa otin muutaman pätkän ravia, ja reipasta sellaista! Pyysin Utteria vain hieman eteenpäin ja nousin itse kevyeeseen istuntaan. Eka pätkä meni vielä suht. rauhallisesti, niinkuin toinenkin. Käveltiin aina takaisin ja otettiin uusi pätkä. Otetttiin kolmas pätkä, kokeilin nostaa laukkaa ja sillonko Utteri vasta lähtikin! Pienen pätkän laukkasi (kiitoravi pätkän jälkeen) ja loput meni tosi reippaalla ravilla. Mentiin hieman pidemmälle kuin ensimmäisillä kerroilla ja silloin miniusta alkoi tosiaan tuntumaan, että alla on ex-ravuri. Neljäs pätkä meni kuitenkin kaikista vauhdikkaimmin (ihan älytöntä vauhtia!) ja tuntui ettei Utteri meinaa edes pysähtyä, kun se vaan juoksi ja juoksi. Mentiin vielä pidemmälle kuin aikasemmin, mutta sain sen kyllä sitten pysäytettyä kunhan vähän aikaa sitä pyysin.

Tämän jälkeen vaihdetttiin paikkaa ja kävelin jonkin aikaa. Mentiin vähän lyhkäsemmälle suoralle, jossa oli tarkoituksena mennä laukkaa. Ensimmäisellä kerralla kävinkin vain ravilla katsomassa, kuinka pitkä suora on, jotta osasin ajoissa ruveta jarruttamaan. Suora oli lähes puolet lyhyempi kuin aikasempi suora, mutta silti siinä oli ihan mukavasti tilaa. Kävelin taas takaisin ja rupesin yrittämään laukkaa. Utteri meni ensin aika lujaa ravia ja nosti tosi myöhään laukan, vasta aika lähellä suoran loppua.

Toisella kertaa kuitenkin laukattiin ja lujasti!! Utteri meni ihan älyttömän nopeasti ja laukkasi koko suoran! Minusta tuntui kuin alla olisi ollut laukkahevonen eikä mikään ex-ravuri. Utteri oli yllätyksekseni paljon kevyempi edestä laukassa eikä painanut edes kädelle niin kuin teki ravissa. Toinen laukkasi ihan innoissaan korvat hörössä! <3 Siitähän tulee vielä laukkahevonen ;)) Jarrutus meinasi venyä hieman pitkäksi ja Utteri teki aika äkkinäisen jarrutuksen, kun suoran lopussa olli kasa tukkeja. En sentään tullut alas selästä :D Tämän todella hienosti onnistuneen pätkän jälkeen otin suoralla vain rauhallista ravia edestakaisin. Vähän meinasi vielä alussa mennä reippaasti, mutta loppupätkät meni todella rauhallisesti! Ihan yllätyin, kun kuunteli niin hyvin maastossa. Sitten lopun matkan kävelin pitkin ohjin takaisin kotiin. Perillä otin varusteet pois, pesin koko hevosen, kylmäsin jalat ja vein pihalle, pesin varusteet sekä kirjoitin vielä päivikseen.

Olen kyllä tosi tyytyväinen Utteriin ja itselle jäi älyttömän hyvä mieli tästä kerrasta! Aluksi kyllä hieman jännitti, että saanko Utterin pysähtymään, mutta kyllähän tuo sitten ihan hyvin pysähtyi. Etenkin laukkapätkä yllätti minut! Lujasti kyllä mentiin ravi- ja laukapätkät, että vauhtia kyllä hevosesta löytyy! En ole kokaan päässyt noin kovasti menemään millään hevosella. Utteri on kyllä ihan mahtava hevonen! <3

Mielipiteitä menosta?

Puomitehtävää ruskealla, tutulla ponilla

*Perjantai 7.8.* Siivoamista, siivoamista ja siivoamista... Näin kului perjantai aamupäivä, sama kestäen iltapäivään saakka, nimittäin tallin siivoustalkoiden merkeissä. Kunnes kaikki oli vihdoin ja viimein valmista pääsin taas kerran tutun ponin selkään. Sinä päivänä hoidin ja liikutin nimittäin entisen vuokraponini, Muusikan. Kannoimme kentälle neljä puomia keskihalkaisijalle, jonka jälkeen lähdin ponia laittamaan.

Kaikki kuvat (C) Emmi Pylvänäinen

Aloitettiin alkukäyntien jälkeen ottamalla reipasta ravia ihan pitkin ohjin, kierros molempiin suuntiin. Tämän jälkeen tehtiin sama laukassa. Poni reipastui huomattavasti, kun rupesin sen kanssa sitten työskentelemään. Käynnissä tehtiin väistöjä uralle ja uralta poispäin. Muusa kuunteli paljon paremmin ulkopohjetta kuin mitä yleensä. Se on muutenkin niin kauhean turtunut pohkeelle, ettei kuuntele pieniä pohjeapuja vaan käskyt pitää tehdä napakammin ja käskeä useita kertoja. Tehtiin myös muita aika perusjuttuja kuten ympyröitä ja voltteja. Poni taipui oikein mukavasti. Muutamia pysähdyksiä ja peruutuksiakin tehtiin eikä niissä ollut mitään ongelmia.

Seuraaavaksi rupesin ponin kanssa työskentelemään ravissa. Aloitin tekemällä harjoituravissa ympyröitä ja muutamia väistöjä uralle. Ravi meinasi aina hiipua väistöissä ja Muusaa joutui kunnolla käskemään eteen. Tehtiin myös muutama pysähdys. Ne onnistuivat hyvin siihen asti kunnes yritin saada ponin suoraan raviin. Käskin, mutta ei se vaan liikkunut, joten käyntiaskelia tuli väliin. Ja vielä joka ikinen kerta. Muusa oli alussa reipas, mutta laiskistui vain loppua kohden (paitsi, jos oli koko ajan pohkeilla paukuttamassa). Itseäni ärsytti kuitenkin kaikkein eniten se, että kantapääni nousi ihan hirveästi ylös, jalka valui eteen ja varpaat osoittivat ulospäin. Ei onnistunut korjaaminen, vaikka kuinka yritin. Menin vähän aikaa ilman jalustimiakin, mutta siltikantapää vain nousi ja jalka meni missä sattui. No, ravien jälkeen otettiin välikäynnit, ennen kuin aloitin puomitehtävän tekemisen.
Tultiin tälläistä puomitehtävää:

Muuten samanlainen, mutta en tehnyt päähän noita ympyröitä. Kuva kopioitu netistä.

 Muusa taipui siinä ihan mukavasti, mutta liikkui yber laiskasti ja sitä joutui koko ajan käskemään. Siinäpä sitten yrität keskittyä ainakin viiten eri asiaan yhtä aikaa...Tulin tätä tehtävä useita kertoja vain harjoitusravissa ja siinä tulikin ihan mukavasti lämmin. Kuitenkin välillä käytiin uralla ja tultiin muutama yksittäinen puomi. Noin 10 minuutin jälkeen oli aika ottaa laukkaa.

Hieno kulma, katse ja jalka... Samat virheet löytyy monesta muustakin kuvasta.

Laukassa tehtiin aluksi muutamia ympyröitä ja voltteja, jonka jälkeen siirryttiin puomitehtävään. Laukanvaihtoja yritin kovasti tehdä, mutta ei onnistunut, ei yksikään... Tyydyin sitten tulemaan sen ottamalla aina ensin raviin ja sen jälkeen nostamaan oikean laukan. Tiet menivät tuolloin aika huonoiksi ja kaaret tultiin monesti aivan liian pieninä. Voisin sanoa, että tein tehtävän noin kolmisen kertaa laukassa. Tämän jälkeen halusin testata kuinka pienen voltin saan Muusan laukassa tekemään.  Saatiin tulokseksi noin 5 metrin voltti ja  sekin tuntui jo tosi vaikealle, kun koko ajan joutui ponia puskemaan eteenpäin.

 Rupesin sitten ottamaan loppuraveja, joilla tein muutamia ympyröitä ja loput ajasta keskityin vain  omaan istuntaani, erityisesti jalkojen osalta. Menin tällöin ihan löysillä ohjilla pelkästään ympäri kenttää. Muutaman kierroksen jälkeen lähdin kävelemään loppukäynnit maastoon. Pitkällä ei käyty, kun maasto oli vieläkin niin huonossa kunnossa ja märkä. Tallissa purin varusteeet Muusalta, hoidin sen ja jätin sisälle syömään, kun kello oli jo sen verran paljon.

Mukava oli Muusalla taas ratsastaa, vaikka se niin laiska ja kova kylkinen onkin. Huomattava ero on kyllä Utterin ja Muusan välillä, kun Muusa ei edes kuuntele painoapuja, tai ei ainakaan niin herkästi kuin Utteri. Seuraavaan kertaan sitten. Adios!

Miltä meno näyttää?