Viimein se on ohitse!

Viimeinkin olen saanut suoritettua oman osuuteni pakollisesta oppivelvollisuudesta läpi. Peruskoulu nimittäin päättyi tänään. Ensimmäisellä luokalla yhdeksän vuotta kuulosti ihan järkyttävän pitkältä ajalta, mutta vuodet kuluivat ja nyt se on jo ohi. Oikeastaan yhdeksän vuotta ei tuntunut edes niin pitkälle ajalle kuin miltä se kuulostaa. Varsinkin vimeiset kaksi vuotta menivät todella nopeasti. Peruskoulun päättyminen herätti minussa iloa, mutta jostakin syystä myös paljon haikeita tunnelmia tuli koettua. Johtui varmaan siitä, kun mieleeni putkahti ajatus, että en välttämättä näe luokkakavereitani enää, ainakaan kaikkia. Nyt on kuitenkin  yksi etappi takanapäin ja nokka kääntyy kohti tuntematonta. Itsestään ja omista tekemisistään on otettava yhä enemmän ja enemmän vastuuta. Kukaan ei enää pakota käymään koulua vaan on tehtävä itse omat päätökset. Alkunsa tämä päätösten valtameri sai jo seuraavaa koulutuspaikkaa hakiessa. Toisille päätös oli helppo, toisille ei. Minusta tämä päätös oli helppo, sillä pari viimeistä vuotta olen tiennyt haluavani lukioon. Tähtäimessä on nimittäin eläinlääkärin ammatti, joten sitä varten täytyy käydä lukio ja vielä yliopisto. Paljon opiskelua siis tiedossa! Lukiossa se opiskelu vasta alkaakin, jotta saisi parhaat mahdollisuudet päästä yliopistoon. Tämänhetkiseen keskiarvoon olen ihan tyytyväinen, kunhan se ei vaan lukiossa pääsisi laskemaan kauheasti...Täytyy vain olla ahkerana! Keskiarvoni oli siis 8.75, eli pientä nousua viime vuoden 8.6:n keskiarvosta. Toivotan kaikille oikein mukavaa ja lämmintä kesää! :)