Kuinka moni lukee vielä kirjoja?

Itsellä on nykyään jäänyt lukeminen aika vähälle, mitä vertaa aikaisempiin vuosiin. Aika ei monestikkaan vain riitä lukemiseen kun tuntuu ettei se riitä muutenkaan mihinkään. Ajattelin kuitenkin esitellä teille pari lukemisen arvoista heppakirjaa/kirjasarjaa, mukana lyhyt arvostelu, takakannen juonilyhennelmä ja tähditys (viisi tähteä on täydet). Joidenkin kirjojen lukemisesta on jo melko kauan aikaa, mutta koitan muistella. Onko joku lukenut esittelemiäni kirjoja? Saa laittaa vapaasti mielipiteitä tulemaan!

Nummelan Ponitalli -sarja 

"Nummelan ponitallin hurmuripoika Repe kohtaa menneisyytensä kilparadalla, kun hän jahtaa henkilökohtaista kostoa kauan sitten kärsimistään vääryyksistä - pelissä on kaikkien aikojen kovimmat panokset."

Tämä kirjasarja on ihan ykkönen! Nummelan Ponitalli on ehdottomasti suosikkikirjasarjani. Sarja kertoo Nummelan Ponitallilaisista ja heidän hevoshommistaan, joissa riittää seikkailua ja vaaratilanteita. Nuorten ongelmanratkaisutaito pelastaa heidät monelta vaaratilanteelta. Kirjoista löytyy myös vauhtia hevosen selässä -kuin myös huumoria ja romantiikkaakin. Sarja on vain pakko lukea alusta loppuun saakka, sillä se on niin puoleensavetävä! Juoni kaappaa lukijan mukaansa joka kirjassa eikä lukemista millään malttaisi lopettaa. Kirjan loputtua on pakko saada heti seuraava osa käsiinsä, loppuun nimittäin jää aina sellaisia koukkuja, jotka selviävät vasta seuraavassa osassa. Henkilöiden kuvaukset ovat monipuolisia ja juoni on helppolukuinen. Itse olen lukenut lähes koko kirjasarjan kirjat. Näistä kaikista suosittelisin eniten Paholaisratsu -kirjaa. Suosittelen koko sarjaa kaikille heppatytöille, jotka pitävät romantiikasta ja jännittävistä tilanteista!

Erämään tarinoita -sarja 

"Erämaassa asuva Evy on vakuuttunut, että äidin taidevälittäjä Edward käärii taulujen myyntivoitot omiin taskuihinsa. Mutta kuinka todistaa toisen koiruudet? Evy päättää eksyttää Edwardin metsään. Korpimetsän kauhujen luulisi irrottavan kaupunkilaisketkun kielenkannat! Karhulla, villimustangeilla ja väkivahvalla hirvellä on omanlaistaan suostutteluvoimaa, kun tunnustus halutaan kaivaa esiin. Eikä haittaa ole siitäkään, että Evyllä on huikea, salainen kyky. Hän osaa puhua hevosten kanssa."

Kuuluin hieman yli puolisen vuotta sitten vielä Pennygirl -hevoskerhoon. Sieltä olen saanut useita erilaisia hyviä - ja ehkä vähän huonompiakin hevoskirjoja, kuitenkin lähes kaikki omat hevoskirjani. Tässä on oma lempparisarjani Penny Girlin kirjoista. Angela Dorsey on minusta Penny Girlin ehdottomasti paras kirjailija, jonka tuotokset ovat aina yhtä viehättäviä. Angela Dorseyn Erämään tarinoita on kirjasarja, joka kertoo 13-vuotiaasta tytöstä, Evy Taylorista, joka asuu erämaassa erakkoäitinsä kanssa ja omistaa varsin erikoisen kyvyn. Hän nimittäin osaa puhua hevosten kanssa ajatuksensa välityksellä, ja ymmärtää niitä todella hyvin. Hän ei itse tiedä, onko se kirous vai lahja. Kuulostaa teidän mielestänne varmaankin sellaiselta kirjasarjalta, joka on suunnattu pikkuheppatytöille, mutta minusta se on ihan älyttömän hyvä! Yhdeksän osaisessa kirjasarjassa riittää jännitystä ja kirjojen juonet on taidokkaasti rakennnettu. Eläinten ja henkilöiden kuvauket ovat mielenkiintoisia ja monipuolisia sekä kirjan juoneen on helppo päästä mukaan heti alusta alkaen. Itse omistan sarjasta toisen, neljännen, kuudennen ja kahdeksannen osan. Haluaisin sarjan loputkin osat jostakin, mutta näistä neljästä pidän kaikkein eniten Käärmekanjonin syksy -kirjasta. Suosittelen sarjaa heppatytöille ja teille, joita yliluonnolliset kyvyt kiinnostavat.

Mysteryn kohtalon hetki 

 "Lucky Starin tilalla ei aika käy pitkäksi! Karjanajoon lähdetään hurjistuneen sonnin uhallakin ja samalla etsitään muinaisia intiaaniasumuksia. Yleensä ahkeralle Liville eivät työt maistu sillä villiori Mystery viruu naapuriukon ahtaassa aitauksessa. Orin pelastaminen on tytölle henki ja elämä, ja poikaystävä Brady saa asetelmasta tarpeekseen. Poikaongelmia on myös Sophiella, jonka rakkaus uhkaa jäädä yksipuoliseksi, sillä Shane viettää aikaa yhä enemmän naapurin kauniin Dayanan kanssa."

Kirja kertoo pääasiassa Livin tavoitteesta saada ihana villiori Mystery pelastettua naapurin äreän ukon luota. Kirjassa löytyy jännittäviä tilanteita ja upeita kuvauksia hevosista, etenkin Mysterystä. Kirja on kokonaisuudessaan tosi kiva ja juoni selkeä ja helppolukuinen. Pidin erityisesti siitä, kun tapahtumia kuvataan paljon myös Myteryn näkökulmasta, mikä tekee kirjasta mukavaa luettavaa ja muuttaa lukijan käsityksen tilanteesta. Ehdoton suositus heppatytöille, jotka pitävät jännittävistä hetkistä!

Willow King


"Willow King, tuomittu kuolemaan! Huippusukuisesta englantilaisesta täysiverisestä piti tulla laukkaratojen mestari, mutta vääräsäärisenä syntynyt orivarsa saa tylyn tappotuomion jo syntymäpäivänään. Kolmetoistavuotiaan Katien sydän heltyy orivarsalle, sillä hänkin on aina ollut erilainen kuin muut. Hän ontuu, koska hänen toinen jalkansa on toista lyhyempi. Katie kuitenkin uskoo, että niin kauan kuin on elämää, on toivoa. Niinpä hän uhraa rakkaan Jesper-hevosensa vaihtokaupassa saadakseen Willow Kingin itselleen, vaikka varsan kasvatus on hänelle hyppy tuntemattomaan. Siitä alkaa kivinen tie kohti epävarmaa tulevaisuutta, mutta ainahan saa unelmoida. Ja nyt unelmoidaan laukkaratojen kuninkuudsta."

Kirja kertoo koskettavan tarinan upean orivarsan pelastamisesta. Tarina on ihanan herkkä kertomus siitä, kuinka pohjalta noustaan huipulle -vaikeuksista huolimatta. Kerronta on monipuolista ja juoni selkeä sekä helppolukuinen. Varsaa kuvataan mukavasti niin kuin Katietakin ja näiden yhteistä elämää. Kirja on kokonaisuudessaan kiva tarina Katien ja varsan selviämisestä erilaisina kuin muut. Hirveästi en tästä kirjasta enää osaa kertoa, sillä siitä on tosi kauan aikaa, kun olen tämän kirjan viimeksi lukenut. Suosittelisin kirjaa kuitenkin selaisille heppatytöille, jotka pitävät herkistä kertomuksista.

Pitkästä aikaa...

*...sitä ollaan kipeenä* Postailu on ollut, taas kerran, tosi vähillä. Tällä kertaa tämä johtuu kipeydestä. Olen ollut keskiviikosta asti kovassa kuumeessa, yskässä, kurkkukipeässä ja hirveässä väsymyksessä, joten voitte varmasti arvata, että ei tässä olotilassa ole jaksanut hiveästi postailla. Postailu ei nimittäin muutenkaan ole tällä hetkellä tärkein huolenaiheeni, kun koulussa olisi kaksi koetta tulossa joihin pitäisi harjoitella, mutta ei vaan yksinkertaisesti millään kipeänä jaksaisi. Minä en olekkaan ollut nyt pitkään aikaan kipeänä, joten näyttääpä vähän siltä, että kaikki tuli nyt sitten kerralla. Kiitos pitkästä sairastelemattomuudestani kuuluu hyvälle vastustuskyvylleni! Kipeyden takia minulta jäikin välistä mm. Perjantain maastolenkki Utterilla ja maanantain ratsastustunti. Olotila alkaa olla pikkuhiljaa jo parempi, joten toivotaan, että pääsisin viikonloppuna tallille sekä tottakai tietenkin takaisin terveeksi, kipeenä ei nimittäin ole yhtään hauska olla. Utterilla en valitettavasti pääse ensi viikollakaan käymään, kun omistajalle ei sopinut sellaiset päivät, mitkä minulle olisi käynyt. Ehkä viikonloppuna sitten tulisi jotain postausaineistoa keksittyä :)

Kissagalleria -kuvapostaus

Tämän päiväisen kuvailun tuloksia Viivistä. Joukkoon mahtuu niin söpöjä kuin myös hauskojakin kissakuvia.

1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

9.

10.

11.

12.

13.

14.

15.

16. tuli vähä sumee...

17.

18.

Mielipiteitä kuvasta/kuvista?

Mistä kaikki alkoi?

Mistä hevosharrastukseni sai alkunsa? Olen aina ollut hevoshöperö tyttö, ihan pienestä pitäen. En päässyt kuitenkaan pienenä vielä hevosharrastukseen mukaan, kun vanhempieni mielestä se oli liian kallis harrastus. Pääsin vain muutamia kertoja pikkusiskon kummisedän mukana käymään Kylmän tallilla, kun siskon kummi on tallinomistajan, Annen, hyvä kaveri. Kävimme siellä aina vain katselemassa hevosia ja poneja. Eräänä päivänä 10 vuotias Jenni pääsi vasta ensimmäistä kertaa hevosen selkään. Tällöin menin siskoni kanssa puolituntia Bastilli nimisellä ponilla.

    Pääsin käymään eräällä Sotkamon tallilla (jonka nimeä en muista) pari kertaa ukin mukana ratsastamassa serkkuni ja erään toisen tytön kanssa. Se loppui kutenkin siihen, kun tallilla ei saanut enää itsenäisesti ratsastaa vaan olisi pitänyt mennä tunnille. Siinä sitä sitten piti taas unohtaa heppaharrastus.

    Siskon kummi kertoi minulle syksyllä 2010 Kylmällä olevasta heppakerhosta ja tottakai minä innokkaana rupesinkin siellä käymään. Opin sieltä monet perusasiat, kuten kavioiden puhdistamisen, suitsien laittamisen ja satuloimisen, karsinan siivouksen ja niin edelleen. Heppakerhossa kävin vuoden ajan. Joskus keväällä 2011 pääsin yhden heppakerhon vetäjän, Sadun, kaveriksi hoitamaan Ellua. Kävimme Ellulla ajelemassa ja hoidimme sitä yhdessä. Pikkuhiljaa opettelin itse taluttamaan siihen aikaan kovaa karkuriponia itsekseni ja pian hainkin sen jo itse tarhasta. Opittuania monia asioita Ellusta ja tallista, sain ottaa itselleni syksyllä vuonna 2011 oman hoitopäivän Ellulle. Siitä lähtien olen Ellua yksin hoitanut ja noin puolen vuoden jälkeen tuleekin 5 vuotta Ellun hoitajana täyteen.

  Kesällä 2012 oli elämäni paras pävä; äiti lupasi minulle, että saan ruveta kesäloman jälkeen käymään Kylmällä ratsastustunneilla, tosin vain joka toinen viikko. Kehityin ensimmäisen vuoden aikana tosi nopeasti ja 4 kuukauden aikana pääsinkin ratsastamaan jo ilman taluttajaa. 1.1.2014 rupesin jakamaan lehtiä ja siitä lähtien olen käynyt joka vikko tunnilla maksaen itse omat tuntini. Kävin siis 1,5 vuotta vain jokatoinen viikko tunnilla, joten siihen nähden olenkin aika hyvin kehittynyt. Noin 3 kuukauden päästä olen käynyt toiset 1,5 vuotta tunneilla säännöllisesti lähes joka viikko ja ratsastuksen aloittamisesta tulee kesällä 3 vuotta täyteen.

   

    Vuoden 2013 alussa pääsin siirtymään alkeistalutustunnilta alkeisjatkotunnille ja opin jossakin välin sinä vuonna laukkaamaan. Vuoden 2014 loppukesästä sain ruveta vuokraamaan kaverini ponia, Muusaa. Vuokrasin Muusaa noin puoli vuotta ja kävin 7.12.2014 talvella ensimmäiset kisani Muusalla. Muusan vuokraaminen jatkui vielä hieman joulun jälkeen, mutta sitten se loppui. Olin tässä välillä hetken, ehkä noin kuukauden, ilman vuokrahevosta. Eräänä päivänä kuulin kavereiltani Emmiltä  ja Pepitalta Pappilanniemen yksityistallista, jossa olisi pari ex-ravuria vuokrattavana. Nyt olen löytänyt uuden vuokrahevosen tältä kyseiseltä tallilta, nimittäin Utterin.Utterin vuokraamisen aloitin 27.2.2015. Nyt sitä ei tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan...

   Siinä pieni tarina siitä, kuina hevosharrastukseni sai alkunsa ja miten olen tähän tilanteeseeni
päätynyt.

  Kuinka sinun hevosharrastuksesi sai alkunsa ja miten kauan olet sitä harrastanut?

Roselia

*Tämä ei ole postaus, kuvat on tarkoitettu Emmille kopioitaviksi*

Tossa vielä linkki videoon. Tein pikaisesti tollasen pikku videon, voit laittaa linkin Satulle, jos kiinnostaa. Youtube kusi taas laadun...

https://www.youtube.com/watch?v=seZXzuX5Bb0

Uusi hevostuttavuus

Kävin eilen Pappilanniemen yksityistallilla testaamassa erästä vuokrahevosta. Hevonen on vielä kesällä juossut ex-ravuri Utter hornline, tutummin Utteri. Utteri on ihanan seurallinen ja kaikinpuolin kiltti. Hevonen on aika osaamaton, mutta yrittää silti tehdä parhaansa ja oppiikin nopeasti. Laukatahan Utteri ei vielä osaa, muutaman noston vain tehnyt satunnaisesti, mutta omistaja kertoi heidän rupeavan ensi viikolla hevosen laukkaamista työstämään. Utterilla on ex-ravurina tosi vaikeat askeleet ja harjoitusravissa istumista en voi vielä ajatellakkaan. Aluksi tuntui muutenkin siltä ettei ratsastuksesta tule mitään, kun hevonen on tottakai ex-ravurina aivan erilainen ratsastaa kuin mihin on tottunut. Tykästyin kuitenkin siihen niin, että halusin ruveta sitä vuokraamaan.

Utteri on tosi herkkä paino- ja pohjeavuille ja minulla kestikin vähän aikaa tajuta kuinka hevonen oikein toimii. Utteria ei nimittäin ohjailla hirveästi ohjista, muuten hevonen lähtee ihan minne sattuu. Ratsastajalla pitää olla myös herkkä käsi, kovakätisellä Utteri vain painaa kädelle ja menee lujasti. Vaikka pidän yleensä ns. "helpoista" hevosista ja niistä joilla on tasaiset askeleet, niin silti Utterissa on jotain puoleensavetävää. Koko paikka oli muutenkin tosi mukava ja hevosten omistaja yksi mukavimmista ihmisistä, joita olen tavannut! Vaikka tämä ensimmäinen kerta menikin aika huonosti, niin kyllä se siitä sitten lähtee paranemaan, kun hevosen askeliin tottuu ja jaksaa vain kovalla sisulla harjoitella. Olenkin ajatellut nyt seuraavilla kerroilla ruveta kunnolla harjoittelemaan harjoitusravissa istumista, painoapujen käyttöä ja ylipäätään totutella ratsastamaan tällä erilaisella, mutta ihanalla hevosella.

Luulen, että harjoittelu vähän vaikeammilla hevosilla auttaa minua kehittymään eteenpäin, etenkin istunta voisi parantua, kun oppii Utterin ravissa istumaan. Tällä näkymin rupean käymään tallilla lähes viikottain, luultavasti Perjantaisin (Perjantai on nimittäin minulla niitä ainuita päiviä, jotka ajallisesti sopivat). Kuvia minulle ei Utterista ole, mutta ensi kerralla ajattelinkin kysyä hevosen omistajalta kuvaamisesta ja kuvien käytöstä. Ensi viikon Sunnuntaina käyn Utterilla taas ratsastamassa ja sitten saattekin luultavasti kuvia hevosesta :)

Muutoksia heppailuun...

Aloitetaanpa ensin näillä kuulumisilla. Olen saanut nyt muutamia hankintoja tehtyä. Passi ja kuvat on maksettu ja perjantaina lähdetäänkin ne hankkimaan. Kameralaukkukin on saatu vihdoin ja viimein hankittua sekä kesätyön hakulomake on laitettu menemään, joten sormet ja varpaat pystyyn, että saan kesätyön hankittua. Koulu on vienyt nyt tosi paljon aikaa ja voimat kuluvatkin suurin osin siihen panostamiseen ja lehdenjakoon. Senkään puolesta minulla ei ole ollut aikaa postailuun kuin ei myöskään materiaalin puutteen takia.

 Ratsastunnitkin ovat jääneet tosi vähille rahojen säästelyn takia ja välillä tuntuu ettei tallillakaan enää jouda käymään. Myös isoskoulutuksen tapaamiset ja muut siihen liittyvät tapahtumat vähentävät mahdollisuutta käyttää aikaa jonnekkin muualle, kuten blogiin kirjoittamiseen tai kavereiden kanssa oleiluun. Kiirettä on siis pitänyt, mutta onneksi tämä alkaa jo pikkuhiljaa rauhoittumaan, kun koulussakin on ennen hiihtolomaa pidettävät kokeet tehty, lukuunottamatta enkun koetta. Pian on kuitenkin loman aika ja pääsee vähän lepäämään tästä arjen hösellyksestä. Toivottavsti sitä ei sitten olla lomalla kipeenä, kun näyttää tämä jokavuotinen influenssa-aalto olevan nyt täälläpäin. Jospa sitä lomalla saisi jonkinlaista postaustakin tehtyä. Siirrytäänpä nyt kuitenkin siihen varsinaiseen uutiseen...

Hevospuolellakin tulee siis luultavasti tapahtumaan muutoksia, tällä kertaa positiivisia sellaisia. Olen ollut yhteyksissä erääseen henkilöön ja tällä hetkellä asian laita näyttäisi hyvälle. Eihän sitä kuitenkaan tiedä jos asia saakin yhtäkkiä käännöksen huonompaan suuntaan, mutta toivotaan ettei niin käy. Mitään en kuitenkaan lupaa ennen kuin asia varmistuu, mutta toivottavasti sen myötä blogiinkin saisi uutta aihetta ja intoa postailuun. Kyseistä asiaa en kuitenkaan vielä paljasta, vaan pidetään asia vielä parin viikon ajan mysteerinä. Silloin saan varmistuksen asiaan. Toivotaan kuitenkin, että kaikki menisi niinkuin pitäisi :) Koskaan ei nimittäin tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan...

  Kuvat eivät liittyneet postaukseen.